Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2010

OpenOffice.org ohjelman eli OOo:n seuraava päivitysversio 3.2.1 on testausvaiheessa ja julkaistaneen muutaman viikon sisällä. Perinteisen julkaisulogiikan mukaan version kolmas numero (3.2.1) kertoo sen, että kyseessä on lähinnä korjauspäivitys, joka ei tuo varsinaisia uusia ominaisuuksia mukanaan. Siksi olenkin suositellut juuri näiden version pitkäaikaista käyttöä, juuri niiden vakauden vuoksi.

Tällä kertaa tapahtuu kuitenkin muutakin. Linuxin puolella Oraclen logot ilmestyivät jo 3.2 version uusimmissa päivityksissä, mutta Windowsin puolella tämä siirtymä Oracle aikaan tapahtuu vasta nyt.

Vanha aloituskeskus näytti tältä.

Uusi aloituskeskus tullee näyttämään jokseenkin tällaiselta.

Tärkein muutos ohjelmaversioiden välillä on siis tämä logojen ja tavaramerkkien muutos. Toki myös korjauksia ongelmakohtiin on tehty.

Kiinnostavaksi jää nähdä mihin suuntaan OOo:n ulkoasu alkaa kehittyä Oraclen johtaessa orkesteria.

Read Full Post »

Kerrataanpa vielä täällä uudessa osoitteessakin vastaus usein esitettyyn kysymykseen ”mistä löytyy OOo 3.2 suomenkielinen versio?”

Versio 3.2 on saatavilla suomeksi, vaikkei tätä versiota olekaan julkaistu virallisena päivityksenä. Suomenkielinen versio sekä erillinen kielipaketti löytyvät täältä.

Edelleen pätee se, mitä suomalaisilla kotisivuilla sanotaan: projekti tarvitsee lisää toimijoita, että tehdyt suomennokset saadaan ajallaan julkaistua myös virallisina versioina.

”OpenOffice.orgin versio 3.2 on suomennettu, mutta sitä ei ole julkaistu suomenkielisenä Windows- ja OS X -käyttöjärjestelmille. Tulevia julkaisuja varten tarvitsemme uusia ihmisiä projektin johtoon vanhojen tekijöiden siirryttyä uusien haasteiden pariin. Toivomme uusilta tekijöiltä Windows- tai OS X -käyttöjärjestelmien osaamista. Jos olet kiinnostunut tehtävästä, ota yhteyttä dev@fi.openoffice.org-postituslistalle.”

Siispä tervetuloa mukaan kehittämään ”parasta ikinä” avointa toimisto-ohjelmaa!

Read Full Post »

Suomen sosiaalifoorumin tekijänoikeusseminaari 24.4. kokosi yhteen nelisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta. Keskustelua virittäneeseen paneeliin osallistuivat Mikko Rauhala EFFI:stä, Samuli Pahalahti Piraattiliitosta, Jarmo Puskala Iron Sky -projektista ja dosentti Jussi Silvonen Itä-Suomen yliopistosta. Yleisö oli aktiivisesti mukana ja varattu kahden tunnin aika loppuikin pahasti kesken.

Systemaattisia muistiinpanoja en keskustelusta tehnyt (joku tosin videoikin koko tapahtuman), mutta joitakin pieniä epäsystemaattisia havaintoja.

Keskustelu lähti liikkeelle Iron Sky elokuvan ympärillä ja tämä ehkä vaikutti siihen, että pyörittiin aika pitkään taiteilijoiden tekijänoikeuksien ympärillä. Tämä tietenkin kaventaa näkökulmaa, sillä tekijänoikeuksissahan on kyse paljon laajemmista asioista, siitä kuka määrittelee tiedon omistamisen ja jakelun ehdot maailmanlaajuisessa tietoyhteiskunnassa. Laajempiin globaaleihin kysymyksiin, kuten TRIPSiin ja sen ongelmiin, ei keskustelussa kuitenkaan ennätetty.

Jo itse tekijänoikeus sanana ja käsitteenä aiheutti päänvaivaa ja puheenvuorojen edetessä alettiin tunnistaa missä merkityksessä kukin sanaa käyttää. Erotettiin toisistaan tekijänoikeus ja tekijöiden oikeudet. Erotettiin toisistaan tekijän tunnustaminen ja tuotteiden kopioimisoikeus. Jälkimmäinen merkitys oli sitten pääasiallisen pohdinnan kohteena. Englannin copyright kääntyy helposti kopiointioikeudeksi. Ja se, kuka saa kopioida ja mitä, on yksi nykyisen tekijänoikeusdebatin kulmakiviä.

Panelistit olivat jokseenkin yksimielisiä siitä, että kuluttajan oikeuksia rajoittamaan pyrkivillä kopiointirajoituksilla ei ole tulevaisuutta. Jos digitaalisten tuotteiden levittämistä lähdetään kontrolloimaan, se voi onnistua vain hillittömän pitkälle viedyn kontrollin avulla – digitaalisen poliisivaltion pystyttämisenä. Tällaista poliisivaltiota ei kukaan paikalla olijoista kaivannut, mutta näkemykset siitä mitä olisi tehtävä vaihtelivat aika lailla.

Samuli Pahalahti tavoitteli radikaalin osaa esittämällä vaatimuksen tekijänoikeuden kumoamisesta kokonaan. Epäselväksi jäi kuitenkin tarkoitettiinko tällä sittenkin vain kopiointirajoitusten poistamista vai tekijänoikeuden kumoamista ylipäänsä. Jälkimmäinen menettely helpottaisi ainakin opiskelijoiden elämää huomattavasti. Enää ei tarvitsisi nähdä vaivaa pro gradun tai väitöskirjan kirjoittamiseen. Netistä vaan etsimään hyvätasoinen tutkimus ja siihen uusi kansilehti omalla nimellä, ja siinä on minun graduni tai väikkärini!

En tietenkään voinut kannattaa Samulin suorastaan absurdia linjausta. Yliopistolla tekijänoikeuksista on aina pidetty tarkkaa huolta, mutta samalla tieto on käsitetty julkistuotteeksi, joka on vapaasti käytettävissä. Tekijän oikeuksien turvaamiseen on riittänyt se, että tiedon käyttäjät ja jatkokehittelijät viittaavat alkuperäisen idean esittäjään omissa teksteissään. Näin on ollut hyvä.

Toki tekijänoikeuskäytännöt ovat problematisoituneet yliopistollakin. Tämä liittyy ensisijaisesti tiedon kaupallistamiseen ja sitä kautta syntyneisiin kontrollitarpeisiin. Vaikka tieteellinen tieto on julkista, ovat useimmat tieteelliset lähdet äärimmäisen kalliita ja niiden käyttömahdollisuudet rajattuja. Vaikka tieteellinen tieto on julkista, sitä tuotetaan ohjelmilla joiden vapaa kopiointi tai koodin tutkiminen on laitonta, jolloin tutkimuksen toistettavuuden periaate alkaa käytännössä kuolla. Tiedon muuttaminen tavaraksi rajoittaa tiedon vapaata liikkuvuutta. Tätä tavaroitumista voidaan vastustaa tekijänoikeuksista luopumatta.

Jarmo Puskala toi esiin elokuvantekijöiden kokemuksia. Vaikka pienimuotoinen open source -tyyppinen elokuvatuotanto onkin mahdollista, niin suurissa projekteissa joudutaan käytännössä rakentamaan hybridi-ratkaisuja, jotka yhdistävät suljettua kaupallisuutta ja avointa tuottamista toisiinsa. Elokuvan tekijän on elettävä myös elokuvan valmistusvaiheessa, joskus vuosikausia, ennen elokuvan valmistumista. Rahoituksen hankkimiseen voi liittyä erilaisia rahoittajien vaateita ja toiveita, jotka joudutaan hyväksymään. Jarmon tulevaisuuden visio oli kiinnostava. Hän katsoi, että tiukkaan kuluttajien kontrolliin perustuva toimintamalli ei voi jatkua loputtomiin ja ennakoi, että uudenlainen toimintapa syntyy nykyisen viihteen jakeluteollisuuden kriisiytymisen myötä. Yhden teollisuusalan kriisiytyminen ja sitä kautta uusiutuminen on parempi visio, kuin kansalaisten oikeuksia kaventavan kontrollin lisääminen.

EFFIn Mikko Rauhala oli Jarmon kanssa samoilla linjoilla, tuoden esiin myös juridisia kiemuroita, jotka asiaan liittyvät.

Keskustelu liikkui pääosin taiteen ja taiteilijoiden oikeuksien ympärillä. Koetin omalta osaltani muistuttaa, että problematiikka on paljon laajempi. Kyse on paitsi yksittäisten tekijöiden oikeuksista, myös siitä kuka hallitsee yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä ohjelmistoja ja tietokantoja. Onko perusteita sille, että esimerkiksi suomen kielen oikoluku yksityistetään ja jokainen oppilaitos joutuu maksamaan ylikansalliselle monopolille siitä, että tekstinkäsittely toimii myös suomeksi? Tai että vaalikone on yksityisen yrityksen kontrollissa eikä ole mitään vaalilautakunnan kaltaista elintä kontrolloimassa koneen toimintaa?

Ainakin julkisella sektorilla on luontevaa vaatia, että ohjelmistot joita käytetään ovat avoimia ja siten kontrolloitavissa (ja pääsääntöisesti taloudellisesti edullisempia). Koko koulujärjestelmä voisi toimia ilmaisten avoimen lähdekoodin ohjelmien varassa sen sijaan, että se nyt osallistuu ainutlaatuiseen kaksoisrahastukseen. Ensin maksetaan 50 – 70 euroa per opiskelija per vuosi ohjelmistosta, jota koululainen / opiskelija ei saa viedä kotiinsa ja joka siten pakottaa myös perheen hankkimaan saman ohjelman jollain sadan euron hinnalla. Samasta ohjelmasta maksetaan siis kaksi kertaa monopolin kaltaiselle yritykselle.

Se tekijänoikeuksien tulkinta, jota ylikansallinen viihde- ja tietotekniikka -teollisuus ajaa on siis ilman muuta asetettava kritiikin kohteeksi. Siitä, kuinka taiteilijoiden toimeentulo parhaiten turvataan ei seminaarissa tosin päästy mihinkään yksiselitteiseen näkemykseen. Ilmeisen yksimielisesti oltiin kansalaisten ja luovan työn tekijöiden oikeuksia rajoittavia tekijänoikeussäädöksiä vastaan. Ilmeisen yksimielisiä oltiin avointen ohjelmien merkityksestä julkiselle sektorille.

Keskustelua tekijänoikeuksista on hallinnut teollisuuden vetämä linja, joka käytännössä merkitsee tekijöiden ja kansalaisten oikeuksien rajoittamista suuryhtiöiden tekijänoikeuksia vahvistamalla. Vielä tarvitaan aika lailla keskustelua, että tälle linjaukselle saadaan rakennettua toimiva poliittinen vaihtoehto.

Vaihtoehdon rakentamisen voi itse kukin aloittaa vaikka omalta tietokoneen työpöydältään. Vapaiden ohjelmien käyttäminen vahvistaa vaihtoehtoisia käytäntöjä. Miksi maksaa tekstinkäsittelyohjelmasta ja samalla hyväksyä sen ostamisen ehtona ollut kansalaisten oikeuksia rajoittava lisenssi, kun blogin voi kirjoittaa avoimella tekstinkäsittelyohjelmalla, josta tekstin lähettäminen suoraan blogiinkin sujuu näppärästi yhdellä hiiren painalluksella?

Read Full Post »

Ubuntu 10.04

Ubuntun seuraava LTS-versio (LTS = long term support) julkistetaan muutaman päivän kuluttua. LTS versiot ovat kolmen vuoden jaksoissa julkaistavia, hyvin tuettuja ja vakaita Ubuntun päivityksiä. Kokeilunhaluisille julkaistaan näiden lisäksi puolen vuoden välein päivityksiä, joissa tavallaan testataan sitä mitä seuraavaan LTS-versioon otetaan mukaan. Edellinen LTS  julkaistiin huhtikuussa 2008, eli sitä tuetaan vielä vuoden ajan. Tämä 8.04 on asennettuna meillä kotona yhdelle koneelle ja tulen varmasti käyttämään sitä tuetun ajan loppuun saakka. Ja nyt on sitten aika asentaa 10.04 toiselle koneelle ja seurata sitä vastaavasti kolme vuotta.

Olen muutaman kuukauden käyttänyt Lucid Lynxin (=10.04) kokeiluversioita ja todella hyvältä näyttää. Ilman muuta ”paras Ubuntu ikinä”. Mielenkiintoista tulee olemaan se miten tämä versio otetaan vastaan, sillä siinä on myös pieniä ratkaisuja jotka vaativat hieman totuttelua. Esimerkiksi ikkunoiden hallintanäppäinten (1) siirtäminen ikkunan oikeasta reunasta vasempaan reunaan.

Itse ihastuin tähän välittömästi, mutta tästä tullaan varmasti keskustelemaan. Niin tai näin, kokonaisuus vaikuttaa lupaavalta. Suosittelen tutustumaan.

Read Full Post »

Muodikas puhe sosiaalisesta mediasta ei yleensä kiinnitä tarkempaa huomiota siihen, mitä ”sosiaalinen” tässä yhteydessä oikein tarkoittaa. Nyt viikonloppuna on hyvä mahdollisuus osallistua Helsingissä Suomen sosiaalifoorumin avoimiin ja ilmaisiin keskustelutilaisuuksiin, jossa ”sosiaalisuuden” eri puolia pohditaan reippaasti ja räväkästi.

Sosiaalisella on todella monia merkityksiä, jos ajatellaan nettiä ja tietokoneohjelmia – tekijänoikeuksista puhumattakaan. Tekijänoikeusteemasta on myös oma seminaarinsa sosiaalifoorumin puitteissa. Ja siellä tietenkin puhutaan myös vapaista ohjelmista, OOo:sta ja avoimesta tietoyhteiskunnasta.  Mukaan vain keskustelemaan kaikki, ketkä ehtivät.

Read Full Post »

Jos katsotaan OOo:n lisäosien latauksien määriä, niin nopeasti huomataan että OOo on erityisen suosittu ranskalaisella kielialueella. Ranskan kielen tarkistuksen lisäosaa (vanha ja uusi kirjoitustapa -lisäosa) on ladattu huikeat neljätoista miljoonaa kertaa. Ranskassa monet yritykset ja julkiset instituutiot ovat myös OOo:n käyttäjiä.

Ranskassa panostetaan myös OOo:n kehittämiseen. Yksi kiinnostavimmista kehityshankkeista on Ooo4Kids, eli alakoululaisille kehitetty OOo:n versio. Kyseessä on OOo:n kevennetty laitos. Turhia hienouksia on karsittu pois ja samalla valikot ja kuvakkeet on laitettu uusiksi. Virittely alkaa tietenkin käynnistyskuvakkeesta, joka onkin hauskan näköinen.

Seuraavaksi latautuu aloituskeskus, joka sekin on viritelty ulkoasultaan uusiksi.

Toiminnallisuuden tasolla Ooo4Kids on OOo:n kevytversio. Siitä on jätetty pois toimintoja, jotka ovat turhia alakoululaisia ajatellen. Mielenkiintoisinta ohjelmassa on kuitenkin sen käyttöliittymän monitasoisuus. Kuvakkeet ja työkalurivit voidaan määritellä käyttäjän osaamistason mukaan: aloittelija-, keskitaso ja erikoistunut -tasoihin. Aloittelijan työkalurivit ovat pelkistetyt ja kun oppimisen myötä edetään ohjelman hallinnassa saadaan käyttöön keskitason käyttöliittymä ja lopulta erikoistuneen tason valikot ja kuvakkeet. Voisi kuvitella, että tämä sekä helpottaa ohjelman omaksumista että motivoi etenemään tasolta toiselle. Tietoa siitä, miten tämä käytännössä toimii, ei minulla toistaiseksi ole.

Katselin pitkään kademielellä projektin sivuja, joilta näin että tätä ”lasten OOo:ta” tehdään ranskaksi, englanniksi ja italiaksi, vaan ei muilla kielillä. Niinpä en pitänyt hankkeen esittelyä tarpeellisena. Vaan sitten aivan yllättäen projektin sivuille ilmestyi myös suomenkielinen versio ohjelmasta, jonka löydät täältä. Käykääpä tutustumassa. Ohjelman ja sen sivustot on suomentanut Risto Jääskeläinen, joka on tullut aiemmin tunnetuksi urakoinnistaan OOo:n ohjesivujen suomentamisessa.

Tätä kehityslinjaa kannattaa seurata, luvassa on varmasti kiinnostavia tarjouksia koulumaailman käyttöön ja kotioloihinkin

Onnittelut Ristolle taas kerran suur-urakasta!

Read Full Post »

Aloitin blogi(e)n kirjoittamisen muistaakseni joskus keväällä 2006. Silloin blogit merkitsivät vallankumousta, siirtymää Webi kakkoseen. Silti ne olivat aika kömpelöitä ja riippui aika lailla palvelun tarjoajasta mitä muuta kuin tekstiä sai blogiinsa syötettyä. Neljässä vuodessa Tauno Tavikselle tarjottavat perusblogit ovat harpponeet eteenpäin ja samalla jääneet ”sosiaalisen median” (lupaan palata tähän käsitteeseen/ilmiöön jatkossa) uusien muotojen jalkoihin.

Eilen illalla tulin vilkaisseeksi miltä OOo 2.0 näyttää puhelimisessa. Tulos oli jokseenkin tällainen:

Blogi muuntuu siis automaattisesti kullekin selailulaitteelle sopivaan muotoon, mikä tietenkin mahdollistaa sen lukemisen puhelimista ja muista pienemmistä laitteista. Siispä: tervetuloa myös mobiiliselailijat.

Read Full Post »

Older Posts »