Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2012

Niin sanotun sosiaalisen median kehitys on johtanut siihen, että tulee kirjoiteltua niin runsaasti Google plussan ja vastaavien puolella, että blogien kirjoittaminen tahtoo jäädä vähemmälle. Blogeilla on kuitenkin oma paikkansa internetin ja sosiaalisen median maailmassa, edelleenkin.

Oman OOo -blogini kohdalla on ehkä ollut kyse myös lievästä identiteettiongelmasta, sen jälkeen kun blogin otsikko ja sisältö eivät ole enää vastanneet toisiaan. OpenOffice.org on menneen talven lumia, ja muutenkin vapaiden ohjelmien kenttä on ollut ankarassa myllerryksessä.

Ehkä on aika palata siihen, josta aikoinaan lähdin liikkeelle. Ensimmäisen OOo -blogin ideahan oli yksinkertaisesti vain pitää kirjaa omista kokemuksistani OOo:n käytöstä. Niitä sitten kertyikin aika lailla. Nykyisin käytän LibreOfficea ja käyttö tuntuu sen verran rutinoituneelta, että siitä ei ole paljoa raportoitavaa. Ohjelma ei ole täydellinen, mutta sen verran vakaa että sillä pärjää oikein mukavasti. Sen sijaan kaikkea muuta kerrottavaa olisi vapaiden ohjelmien käytöstä. Niinpä taidan hieman laajentaa blogin tematiikkaa – ei vain LibO:sta, vaan hieman yleisemmin kokemuksistani vapaiden ohjelmien maailmassa. Tähän suuntaanhan kirjoitteluni toki oli koko ajan menossa, mutta teenpä tämän ratkaisun nyt näin julkisesti ja ohjelmallisesti. Blogin nimeä en kuitenkaan lähde vaihtamaan. Edustakoon nimi jotain sellaista, joka on todella harvinaista tietokoneohjelmien maailmassa – nimittäin jatkuvuutta.

Omissa käyttökokemuksissani keskeisellä sijalla on ollut Ubuntun kehitys. Vanhana Gnome kakkosen ihailijana olen ollut kaikkea muuta kuin tyytyväinen siihen linjaukseen, johon Ubuntussa mentiin Unityn myötä. Käytin pitkään Ubuntun 10.10 versiota, jossa vielä asiat toimivat vanhalla Gnomella – ja hyvin toimivatkin. Kun tuon version tuki loppui oli pakko päivittää uusimpaan, eli 12.04 LTS versioon. LTS tarkoittaa siis pitkän aikavälin tukea (Long Term Support). Olen jotenkin alkanut väsyä ohjelmien jatkuvaan säätämiseen ja keskityn mieluummin asioiden sisällön miettimiseen kuin itsetarkoituksellisiin uusimpien ominaisuuksien kokeilemiseen. Siksi LTS versio tuntuu houkuttelevalta. Luvattu viiden vuoden tuki antaa aivan taivaallisen rauhan keskittyä sisältöihin, kun käyttöliittymän perusasiat pysyvät samoina vuodesta toiseen.

Niinpä siis päivitin Ubuntuni (pienimmällä kannettavallani) eilen uusimpaan versioon. Päivitys heti julkistamispäivänä ei ole koskaan suositeltavaa, sillä jotain keskeneräistä ohjelmien uusissa versioissa on aina niiden ensijulkistuksen hetkellä. Mutta päätin nyt tehdä tästä tällaisen kokeiluprojektin. Asennus uuteen sujui helposti, niin kuin aina, joskin verkon yli tehtynä vei aikaa sellaiset viisi tuntia.

Hieman tuntuu ohjelmien latautuminen hidastuneen, mutta uskon että tämä ongelma korjaantuu muutaman viikon sisällä tulevien päivitysten jälkeen.

Ongelmana on uuteen työpöytään tottuminen. Mennyttä on työpöytäkuutio, ja menneitä ovat hienot pikanäppäimet joilla hallittiin ikkunoita aivan suvereenisti. Nyt on sitten tuo melko surkean tuntuinen Unity ja sen rinnalla Gnome 3. Molemmissa on puolensa, mutta valitettavasti niitä parhaita ominaisuuksia ei saa itse yhdisteltyä, vaan on valittava jompikumpi. Gnomen yleisilme miellyttää enemmän, ja jos siinä toimisi global menu niin asiassa ei olisi mitään pohtimista. Pienellä näytöllä on aina pula tilasta, ja siksi saattaa olla että Unityäkin tulee käytettyä.

Työpöydän vaihtumisen lisäksi päänvaivaa tuottaa joidenkin uusien ohjelmien opiskelu. Erityisesti olen tässä miettinyt työkalua valokuvien järjestelyyn sen jälkeen, kun Google ilmoitti lopettavansa Picasan Linux -tuen. Ubuntun mukana tulevaan oletusohjelmaan (Shotwell) en ole missään tapauksessa tyytyväinen, mutta aloittelen sen käyttöä – uskoisi sen viiden vuoden aikana saavan siedettävän käytettävyyden tason. Onhan kuvien käsittely ja lähettely tulossa yhä keskeisemmäksi osaksi internetissä puuhailua.

Kaiken uuden opettelun mukanaan tuoman vaivannäön ohella oli mukava havaita, että Ubuntu One on edistynyt sen verran, että valokuvat puhelimeni ja kannettavan välillä synkronoituvat automaattisesti. Olen säätänyt Androidini niin, että aina kun olen langattoman verkon alueella kuvat latautuvat automaattisesti verkkoon – ja kannettavani näköjään päivittää ne automaattisesti myös kovalevyn kansiolle. Onpahan varmuuskopioita sitten useammassa paikassa.

Tämä tällä kertaa. Palailen LibreOffice – Apache OpenOffice kuvioihin joskus lähiaikoina.

Iloista Vappua kaikille!

Mainokset

Read Full Post »