Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Linux’ Category

Katri Kulmunin – sinänsä tärkeää – puheenvuoroa tulikin jo kommentoitua tuolla edellisessä postauksessa. Totesin, että Kulmunilla ovat kotiläksyt jääneet tekemättä. Samaa voi hieman yllättäen sanoa Helsingin Sanomien Kulmunia kommentoivasta pääkirjoituksesta (HS 29.2.2020).

Blogiin-Hesari-2020-02-29

Nyt on nimittäin niin, että käyttöjärjestelmiä ja tietokoneohjelmia eivät tee (vain) valtiot ja yritykset, vaan myös riippumattomat ja itsenäiset yhteisöt. Tämä näyttää menneen ohi molemmilta puheenvuoron käyttäjiltä.

Tietenkin arjessa helposti näyttää siltä, että kaikki mitä käytämme on ensisijaisesti yritysvetoista. Puhelimet, tietokoneet, televisiot – tietotekniset laitteet ylipäänsä – ovat tietenkin tämän tai tuon yrityksen valmistamia.

Ohjelmistojen kanssa asiat ovat kuitenkin hieman toisin. Internetin noususta lähtien ovat nimittäin yhteisöt näytelleet keskeistä roolia niin käyttöjärjestelmien kuin yksittäisten ohjelmienkin kehityksessä. Käyttöjärjestelmistä ylivoimaisesti yleisin on suomalaislähtöinen Linux, jota ylläpitää globaali ja avoin kehittäjäyhteisö. Linux on vapaa käyttöjärjestelmä, jonka voi ottaa käyttöönsä kuka vain, jolla on riittävät koodauksen taidot – ja laiteresursseja, jolla ohjelmaa pyörittää.

Linuxista tulee varmaan useimmille mieleen jonkinlainen propellihattunörtti, joka on asentanut omalle, alunperin Windowsia pyörittäneelle, PC-koneelleen jonkin Linuxin lukuisista jakelupaketeista. Toki näitä tällaisia nörttejä on edelleenkin, vaikka heidän kulta-aikansa taisikin olla joskus 15 – 20 vuotta sitten.

Kun Linux on vapaa, sen voi sijoittaa minne vain osaa. Ja niinpä se jää useimmiten taustalle ja huomaamattomaksi. Kun menen kauppaan ja palautan pulloja automaattiin, en huomaa sitä että pullonpalautusautomaattia ohjaa jokin Linux-variantti. Huomaamatta jää helposti myös se, että älytelevisiot rakentuvat Linuxin ytimen päälle, kuten myös älykellot ja älypuhelimet. (On toki poikkeuskin, nuo omppulaitteet, jotka eivät avoimuutta juuri suvaitse.)

Jos katsotaan tietotekniikan kokonaiskuvaa, niin Linux -pohjaiset ratkaisut itse asiassa ovat nykyisen globaalin tietojärjestelmän perusta – niin internetissä kuin arjen laitteissakin. Pöytätietokoneiden käyttöjärjestelmä on se ainoa alue, jonne Linux -pohjaiset ratkaisut eivät ole tehneet läpimurtoaan. Tämä synnyttää sen harhakuvan, että Windows tai macOS olisivat ne hallitsevat käyttöjärjestelmät.

Itse asiassa näissä suljetuissa käyttöjärjestelmissäkin voi – ja on viisasta – käyttää yhteisöjen tekemiä avoimia ja vapaita ohjelmia.  Firefox on turvallinen nettiselain, joka ei jakele käyttäjän tietoja suoraan ylikansallisten yritysten laariin. LibreOffice on toimisto-ohjelmisto, jolla tekee sen kaiken mitä tavallinen käyttäjä tarvitsee. Videoidenkatseluun ja musiikin kuunteluun sopii VLC, ja jos haluaa muokata äänitiedostoja niin Audacity on erinomainen apuväline. Vain muutamia mainitakseni.

photostudio_1583248183514

Näitä kaikkia ohjelmia yhdistää se, että ne ovat yhteisöllisesti tuotettuja, ilmaisia ja vapaasti netistä ladattavissa. Hyvä ohjelma syntyy ilman yrityksiäkin, ja joskus tulos on jopa parempaa jälkeä kuin yritysten tuotokset.

Vapaiden ohjelmien erityispiirre on myös se, että niitä voi ja saa muokata omiin tarpeisiinsa, juuri sellaiseksi kuin on tarvis. Tämä on se kohta, jonka niin Kulmuni kuin Hesarin sivuuttavat.

Jos haluamme itsenäisyyttä ja tietoturvaa, niin voimme nojautua näihin yhteisöllisiin tuotteisiin. Niiden kehityksen tukeminen, ja niiden omaan käyttöön sovellettujen muunnelmien tekeminen olisi se helpoin tie päästä ’omavaraiseksi’ tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa.

Yrityksillä on toki tässä oma roolinsa, mutta pelkästään niiden varaan asioita ei pitäisi laskea. Avoimen lähdekoodin yhteisöjä tukemalla päästäisiin helpoimmin siihen, mitä Kulmunikin tavoittelee. Maailmaan, jossa tietotekniikka on omassa kontrollissamme.

 

 

 

Read Full Post »

Katri Kulmunin mainio puheenvuoro sai kaivamaan tämän vanhan ja jo pitkään uinuneen blogin esiin. Totta tosiaan, eurooppalainen käyttöjärjestelmä! Rohkeaa, visionääristä ajattelua, innovatiivista!!!

Kun aloin tätä blogia joskus vuoden 2006 paikkeilla kirjoittelemaan, niin meillä nörteillä oli vuosia ollut ajatus siitä, että tarvitaan ’eurooppalainen’ käyttöjärjestelmä. Eivät poliitikot silloin korviaan lotkauttaneet. Ei, vaikka Linux oli nimenomaan suomalainen keksintö.

Väsyttiin jankuttamasta. Tyydyttiin siihen, että oma kone on sentään omassa kontrollissa.

Google ei väsynyt, otti avoimesta koodista sen minkä laillisesti pystyi, ja kietoi loput omiin algoritmeihinsä. Loputhan te tiedättekin. Kaikki olemme siinä verkossa, halusimme tai emme.

No, en minä pelkästään ivailla halua Kulmunille. Ihan oikeansuuntaista pohdiskelua hänellä on.

Nyt sitten vaan niitä rahavirtoja uudelleensuuntaamaan. LibreOfficen suomentajat ja Ubuntun porukat saisivat nimittäin ihmeitä aikaan ihan käsittämättämän pienillä sijoituksilla. Muutamalla vaatimattomalla miljoonalla saataisiin aikamoista buustia aikaiseksi. Ja ministerin kaipaama nettiselainkin on lähempänä, kuin ministeri arvaakaan, eli ei muuta kuin pientä tukee suomalaiselle tiimille, niin johan pelittää.

Ministeriltä oli jäänyt kotiläksyt pahasti tekemättä, mutta toivotaan parasta. Jospa se nyt nappaisi.

Terveisiä sinne ministerille eurooppalaisen käyttöjärjestelmän näppäinten takaa.

Read Full Post »

Eduskuntavaalit ovat tuota pikaa. Valittava eduskunta tekee taas seuraavat neljä vuotta keskeisiä elämäämme vaikuttavia päätöksiä. Parhaiten saa vastetta äänelleen, kun äänestää puoluetta joka tulee saamaan edustajia, ja tällaisen puolueen listoilta sitten Linux – diggaria. Uurnilla nähdään!

Read Full Post »

Dos -käyttöjärjestelmä on kaukaista historiaa, noin it-maailman ajanlaskun kannalta ajatellen. Dos käyttöjärjestelmällä pyörivät tietokoneet olivat arkea 1980-luvulla, kunnes Windows alkoi vallata alaa. DOS ja Windows elivät kuitenkin rinnakkaiseloa pitkään, kai jonnekin tämän vuosituhannen puolelle, kunnes Microsoft lopulta päätti jättää jäähyväiset dos-yhteensopivuudelle.

Windowsin yleistyessä syrjäytyivät myös dos-pohjaiset tekstinkäsittelyohjelmat, joista ainakin yliopistoilla yleisin oli Word Perfect, tuttavallisesti WP eli veepee. Ohjelma jakoi voimakkaasti mielipiteitä, useat inhosivat sitä ja jotkut – kuten minä – rakastivat. Ohjelman muokkaaminen makrojen avulla oli nimittäin lastenleikkiä nykyisiin ohjelmistoihin verrattuna. Jossain vaiheessa Microsoftin Word valtasi sitten työpöydät ja WP alkoi hävitä näkyvistä.

Yhden omisteisen ohjelman korvautuminen toisella omisteisella ohjelmalla synnytti sitten tiedostojen yhteensopivuuden ongelman. Ajanmittaan tämä ongelma muuttui todella vakavaksi, kun uudet ohjelmat eivät pystyneet lukemaan vanhoja tiedostoja. Kahdeksan- ja yhdeksänkymmentä -luvuilla kirjoitettiin koko joukko tekstejä WP:llä, ja ongelmana on se, että niitä vanhoja tiedostoja joita ei älytty muuntaa uudempaan muotoon ei voida enää uusilla ohjelmilla lukea.

Yliopistolla on perinteisesti totuttu lukemaan satoja vuosia vanhoja tekstejä ja kirjoja, mutta nyt uusi uljas teknologia näyttää katkaisevan tiedon säilyvyyden jo pariin kymmeneen vuoteen.

Itse törmäsin tähän pulmaan, kun aloin etsiä yhtä vanhaa suomennosta, jonka muistelin tehneeni joskus 1980 -luvun loppuvuosina. Pitkän etsiskelyn jälkeen vanhat varmuuskopiolevyt löytyivät ja tiedosto oli tosiaan siellä tallessa. Mutta se oli tallennettu WP4.2 muodossa, joka on niin vanha tallennusmuoto, että sen lukeminen ei onnistu Microsoftin nykyisillä ohjelmilla – eikä käsittääkseni edes WP:n omilla uusimmilla versioilla. Tiedostojen muuntamiseksi ”nykyaikaisempaan” muotoon tarvitaan sellainen WP:n versio, joka vielä ymmärtää tuota vanhaa formaattia, mutta osaa tallentaa tekstiä myös uudemmille ohjelmille avautuvissa muodoissa.

Onnekseni tallessa olivat myös WP:n ohjelmalevykkeet. Windowsin puolella ohjelma ei tosin suostunut käynnistymään, se ei ollut enää yhteensopiva uuden käyttöjärjestelmän kanssa. Tiedostojen muunto luettavaan  muotoon ei siis Windows puolella onnistunut.

Ratkaisuksi tilanteeseen tuli Ubuntu -kannettava, jolle asensin dos-emulaattorin, jolla saatan pyörittää vanhoja dos-ohjelmia (ja pelejä, jos vaan vielä löydän niitä) omassa ikkunassaan. Näin pääsin avaamaan WP4.2 tiedostot, jotka sitten tallensin WP5.1  -muotoon.

Ja tarinan loppuvaiheessa astuu kuvaan LibreOffice, versio 3.5.4. Huomasin, että LibO on ottanut askeleita eteenpäin kyvyssään lukea vanhoja tiedostomuotoja. Noiden WP5.1 tiedostojen lukeminen ei ole oikein tahtonut onnistua LibO:n 3.4 -versioilla, mutta nyt tiedostojen avaaminen sujuu nopeasti ja kitkattomasti. LibO siis viime kädessä pelasti tiedostoni ja sitä myötä päiväni.

Mutta tällä tarinalla on muitakin opetuksia, kuin omien tiedostojeni pelastuminen. Esimerkki osoittaa millaisiin ongelmiin joudutaan, ohjelmat eivät ole keskenään yhteensopivia (avoimet rajapinnat) ja jos ne kehittyessään menettävät kykynsä lukea vanhoja tiedostomuotoja. Kokonaisten vuosikymmenten tekstit katoavat digitaalisen kuilun bittihämärään.

Avoimet rajapinnat ovat siis edellytys kulttuurimme tekstien säilymiselle. Samalla tämä esimerkkitapaus osoittaa kuinka vaarallisia ovat suuryritykset, jotka eivät piittaa tiedostojen yhteensopivuudesta tai rajapintojen avoimuudesta. Kauniista puheistaan huolimatta Microsoft on käytännössä tällainen standardi -häirikkö. Yritykseltä näyttää puuttuvan voimavaroja ja tahtoa kunnollisen  ODF -yhteensopivuuden kehittämiselle.

Oma päätelmäni tästä on se, että käytän avoimuutta suosivia tietojärjestelmiä ja vältän viimeiseen saakka suljettuihin ohjelmiin turvautumista. Ubuntulla pystyn tekemään sen mitä Windowsilla en pystynyt tekemään. Niinpä omassa tietotekniikan ”ekosysteemissäni” ei ole  yhtään ainutta laitetta, joka sitoisi minut riippuvuuteen yhdestä tuottajasta ja yhdestä tiedostomuoto -tyypistä. Avoimilla rajapinnoilla ja -ohjelmilla turvaan tietojeni säilymisen vuosikymmeniksi.

Read Full Post »

Matkapuhelimien ja tietokoneiden linkittäminen oli takavuosina hankalaa – eikä se ole helppoa välttämättä tänäänkään. Kuinka saan Android puhelimen toimimaan kitkatta Windowsin, Macin ja Linuxin kanssa?

Puhelinvalmistajia ei erityisemmin voi kehua tässä asiassa. Useimmat kehittävät synkronointiohjelmansa vain Windowsille, jos hyvin käy niin myös Mac -laitteille. Linux -tuki tuntuu systemaattisesti puuttuvan. Näin luulin minäkin, kun piti ryhtyä uutta Android -puhelinta päivittämään. Samsungilta näytti löytyvän vain Windows -tuki, ei muuta.

Ystävälliset sielut Matkapuhelinfoorumilla auttoivat sitten eteenpäin. Androidille on nimittäin tarjolla nerokas nettiselaimen kautta toimiva puhelimen ja tietokoneen saumattomasti yhdistävä ohjelma AirDroid, joka toimii tarjolla olevan langattoman verkon kautta. Ei tarvita piuhoja, ei monimutkaisia asennuksia PC:lle tai muuta sellaista. Sovellus vain puhelimeen ja sen jälkeen kaikki sujuu kuin leikkiä vaan.

AirDroid on ilmaisohjelmaksi häkellyttävän hyvän näköinen ja monipuolinen toiminnoiltaan. Tiedostoja voi ladata laitteiden välillä, mutta sen lisäksi voi esimerkiksi lähettää tekstiviestejä koneen työpöydältä, ja seurata viestijonoa koneen näytöltä. Nopean käyttökokemuksen jälkeen olen suorastaan vaikuttunut. Suosittelen lämpimästi Android puhelimien haltijoille.

Read Full Post »

Olen valitellut useaankin otteeseen Gnome kakkosen katoamista uusimmilta työpöydiltä eri Linux -jakeluissa. Linux Mint on kehittänyt oman työpöytänsä, joka on mahdollisimman lähellä perinteistä Gnomea, vaikka nojaakin uudempaan koodiin. Mutta kaikkea vanhaa ja mukavaa (työpöytäkuutio, ikkunoiden ryhmittely jne) sekään ei pidä sisällään.

Mutta ei hätiä mitiä. Muktware, tuo mainio Linux Magazine, esittelee Fuduntun, joka on vastaus kaikkien Gnome 2 fanien toiveisiin. Fuduntu on Linux -jakelu, joka pyrkii yhdistämään Fedoran ja Ubuntun parhaat puolet uudeksi, entistä helpommaksi työpöydäksi. En ole itse ehtinyt testaamaan Fuduntua, mutta Muktwaren esittelystä saa kyllä jonkinlaisen yleiskuvan hankkeesta.

Fuduntun työpöytää luonnehtii kaksi muista erottautuvaa ratkaisua. Ensimmäinen on päätös, jatkaa työpöydän kehittämistä Gnome kahden pohjalta, niin kauan ”kuin se on inhimillisesti ottaen mahdollista”. Toisena ratkaisuna on Avant ikkunan hallinta vakiona työpöydällä. Avant tuo työpöydälle Applen tietokoneista tutun kuvakerivin näytön alareunaan. Toiminnallisuudessa on joitain eroja Appleen verrattuna, mutta useita käyttäjiä tämä ratkaisu varmasti miellyttää enemmän kuin Unityn ratkaisu nostaa kuvakkeet pystypalkkiin näytön vasempaan reunaan.

Kaikenkaikkiaan kiinnostavan tuntuinen jakelu. Jos suomenkieliseen työpöytään ei ole tarvetta, niin hyvinkin kokeilemisen arvoinen.

Read Full Post »

Olen tässä matkan varrella tunnustautunut Ubuntun käyttäjäksi. Mutta ei tämä matka ole aivan mutkatonta ollut. Otetaan nyt vaikka tämä siirtymä Unityyn työpöydällä. Siellä kehittäjäpäässä sanotaan, että ”käyttäjien parhaaksi ja käyttäjien toiveesta”, mutta en sattumalta tunne ketään (topyli poislaskettuna), joka olisi oikeasti tätä siirtymää toivonut.Testiporukat ovat selvästi liian pieniä ja valikoituneita.

Mutta onneksi kyse on avoimista ohjelmista. Jokainen tyytymätön voi koodata oman versionsa, jos palvelu ei kelpaa. Omalla kohdallani kävi niin, että kun Ubuntun uusin versio kerta kaikkiaan nyppi liikaa niin asensin yhdelle koneelle Linux Mintin, jossa voi valita uuden Gnomen ja perinteistä pitkälti muistuttavien työpöytien välillä. Ja tämä nimenomaan minun kaltaisteni käyttäjien toivomuksesta.

   

Mint osoittautui nopeasti mukavaksi tuttavuudeksi. En yhtään ihmettele, että siitä on tullut yksi perus-Ubuntun haastajista. Mintin vaikutus oli kuitenkin tavallaan paradoksaalinen: siinä on helppo ajaa vanhaa työpöytää, mutta yhtä vaivattomasti voi vaihtaa kokeilemaan uutta. Ja niinpä pääsin tällä tavalla Gnome kolmosen kanssa sinuiksi, enkä oikeastaan kaipaa enää (kovin vakavasti) takaisin vanhaan malliin. Mintin aion pitää yhdellä koneella, mutta reissussa mukana kulkevalla läppärillä on uusin Ubuntu, jonka kanssa alan päästä todella sinuiksi.

Mint on oivallinen, jos ei kaipaa suomennettuja versioita. Mintin suomalainen tukijoukko on kuitenkin sen verran suppea, että suomennosten taso on välillä melko keskeneräinen. Ja sitten puuttuu Ubuntun Software Center. Mutta jos nämä eivät häiritse, niin siitä vaan. Mint sinänsä on kerrassaan mainio Linux -jakelu.

Linux -ohjelmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Suhteessa Macciin tullaan kerta kaikkiaan jälkijunassa grafiikan ja liikkuvan kuvan puolella. Mutta tapahtuu tälläkin rintamalla. GIMP julkisti pitkään odotetun 2.8 versionsa, jossa toteutuu monia ainakin minun kaipaamiani uudistuksia. Tärkein näistä lienee se, että käyttöliittymä on vihdoinkin koottu yhteen ”normaaliksi” yhden ikkunan kokonaisuudeksi. Tämä helpottaa koko lailla suunnistautumista ohjelman moninaisen ja monipuolisen valikkoviidakon sisällä. Muista ominaisuuksista en osaa sanoa, kun ohjelmasta on vasta testiversio jaossa. GIMPin tradition mukaan – toisin kuin LibO:n kohdalla – Windows versiot tulevat aina pienellä viiveellä. Mutta palataan näihin uusiin ominaisuuksiin, kunhan saan ohjelman asennettua – ainakin Mintille ja Ubuntuun.

Read Full Post »

Older Posts »