Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Ubuntu’ Category

Katri Kulmunin mainio puheenvuoro sai kaivamaan tämän vanhan ja jo pitkään uinuneen blogin esiin. Totta tosiaan, eurooppalainen käyttöjärjestelmä! Rohkeaa, visionääristä ajattelua, innovatiivista!!!

Kun aloin tätä blogia joskus vuoden 2006 paikkeilla kirjoittelemaan, niin meillä nörteillä oli vuosia ollut ajatus siitä, että tarvitaan ’eurooppalainen’ käyttöjärjestelmä. Eivät poliitikot silloin korviaan lotkauttaneet. Ei, vaikka Linux oli nimenomaan suomalainen keksintö.

Väsyttiin jankuttamasta. Tyydyttiin siihen, että oma kone on sentään omassa kontrollissa.

Google ei väsynyt, otti avoimesta koodista sen minkä laillisesti pystyi, ja kietoi loput omiin algoritmeihinsä. Loputhan te tiedättekin. Kaikki olemme siinä verkossa, halusimme tai emme.

No, en minä pelkästään ivailla halua Kulmunille. Ihan oikeansuuntaista pohdiskelua hänellä on.

Nyt sitten vaan niitä rahavirtoja uudelleensuuntaamaan. LibreOfficen suomentajat ja Ubuntun porukat saisivat nimittäin ihmeitä aikaan ihan käsittämättämän pienillä sijoituksilla. Muutamalla vaatimattomalla miljoonalla saataisiin aikamoista buustia aikaiseksi. Ja ministerin kaipaama nettiselainkin on lähempänä, kuin ministeri arvaakaan, eli ei muuta kuin pientä tukee suomalaiselle tiimille, niin johan pelittää.

Ministeriltä oli jäänyt kotiläksyt pahasti tekemättä, mutta toivotaan parasta. Jospa se nyt nappaisi.

Terveisiä sinne ministerille eurooppalaisen käyttöjärjestelmän näppäinten takaa.

Read Full Post »

Dos -käyttöjärjestelmä on kaukaista historiaa, noin it-maailman ajanlaskun kannalta ajatellen. Dos käyttöjärjestelmällä pyörivät tietokoneet olivat arkea 1980-luvulla, kunnes Windows alkoi vallata alaa. DOS ja Windows elivät kuitenkin rinnakkaiseloa pitkään, kai jonnekin tämän vuosituhannen puolelle, kunnes Microsoft lopulta päätti jättää jäähyväiset dos-yhteensopivuudelle.

Windowsin yleistyessä syrjäytyivät myös dos-pohjaiset tekstinkäsittelyohjelmat, joista ainakin yliopistoilla yleisin oli Word Perfect, tuttavallisesti WP eli veepee. Ohjelma jakoi voimakkaasti mielipiteitä, useat inhosivat sitä ja jotkut – kuten minä – rakastivat. Ohjelman muokkaaminen makrojen avulla oli nimittäin lastenleikkiä nykyisiin ohjelmistoihin verrattuna. Jossain vaiheessa Microsoftin Word valtasi sitten työpöydät ja WP alkoi hävitä näkyvistä.

Yhden omisteisen ohjelman korvautuminen toisella omisteisella ohjelmalla synnytti sitten tiedostojen yhteensopivuuden ongelman. Ajanmittaan tämä ongelma muuttui todella vakavaksi, kun uudet ohjelmat eivät pystyneet lukemaan vanhoja tiedostoja. Kahdeksan- ja yhdeksänkymmentä -luvuilla kirjoitettiin koko joukko tekstejä WP:llä, ja ongelmana on se, että niitä vanhoja tiedostoja joita ei älytty muuntaa uudempaan muotoon ei voida enää uusilla ohjelmilla lukea.

Yliopistolla on perinteisesti totuttu lukemaan satoja vuosia vanhoja tekstejä ja kirjoja, mutta nyt uusi uljas teknologia näyttää katkaisevan tiedon säilyvyyden jo pariin kymmeneen vuoteen.

Itse törmäsin tähän pulmaan, kun aloin etsiä yhtä vanhaa suomennosta, jonka muistelin tehneeni joskus 1980 -luvun loppuvuosina. Pitkän etsiskelyn jälkeen vanhat varmuuskopiolevyt löytyivät ja tiedosto oli tosiaan siellä tallessa. Mutta se oli tallennettu WP4.2 muodossa, joka on niin vanha tallennusmuoto, että sen lukeminen ei onnistu Microsoftin nykyisillä ohjelmilla – eikä käsittääkseni edes WP:n omilla uusimmilla versioilla. Tiedostojen muuntamiseksi ”nykyaikaisempaan” muotoon tarvitaan sellainen WP:n versio, joka vielä ymmärtää tuota vanhaa formaattia, mutta osaa tallentaa tekstiä myös uudemmille ohjelmille avautuvissa muodoissa.

Onnekseni tallessa olivat myös WP:n ohjelmalevykkeet. Windowsin puolella ohjelma ei tosin suostunut käynnistymään, se ei ollut enää yhteensopiva uuden käyttöjärjestelmän kanssa. Tiedostojen muunto luettavaan  muotoon ei siis Windows puolella onnistunut.

Ratkaisuksi tilanteeseen tuli Ubuntu -kannettava, jolle asensin dos-emulaattorin, jolla saatan pyörittää vanhoja dos-ohjelmia (ja pelejä, jos vaan vielä löydän niitä) omassa ikkunassaan. Näin pääsin avaamaan WP4.2 tiedostot, jotka sitten tallensin WP5.1  -muotoon.

Ja tarinan loppuvaiheessa astuu kuvaan LibreOffice, versio 3.5.4. Huomasin, että LibO on ottanut askeleita eteenpäin kyvyssään lukea vanhoja tiedostomuotoja. Noiden WP5.1 tiedostojen lukeminen ei ole oikein tahtonut onnistua LibO:n 3.4 -versioilla, mutta nyt tiedostojen avaaminen sujuu nopeasti ja kitkattomasti. LibO siis viime kädessä pelasti tiedostoni ja sitä myötä päiväni.

Mutta tällä tarinalla on muitakin opetuksia, kuin omien tiedostojeni pelastuminen. Esimerkki osoittaa millaisiin ongelmiin joudutaan, ohjelmat eivät ole keskenään yhteensopivia (avoimet rajapinnat) ja jos ne kehittyessään menettävät kykynsä lukea vanhoja tiedostomuotoja. Kokonaisten vuosikymmenten tekstit katoavat digitaalisen kuilun bittihämärään.

Avoimet rajapinnat ovat siis edellytys kulttuurimme tekstien säilymiselle. Samalla tämä esimerkkitapaus osoittaa kuinka vaarallisia ovat suuryritykset, jotka eivät piittaa tiedostojen yhteensopivuudesta tai rajapintojen avoimuudesta. Kauniista puheistaan huolimatta Microsoft on käytännössä tällainen standardi -häirikkö. Yritykseltä näyttää puuttuvan voimavaroja ja tahtoa kunnollisen  ODF -yhteensopivuuden kehittämiselle.

Oma päätelmäni tästä on se, että käytän avoimuutta suosivia tietojärjestelmiä ja vältän viimeiseen saakka suljettuihin ohjelmiin turvautumista. Ubuntulla pystyn tekemään sen mitä Windowsilla en pystynyt tekemään. Niinpä omassa tietotekniikan ”ekosysteemissäni” ei ole  yhtään ainutta laitetta, joka sitoisi minut riippuvuuteen yhdestä tuottajasta ja yhdestä tiedostomuoto -tyypistä. Avoimilla rajapinnoilla ja -ohjelmilla turvaan tietojeni säilymisen vuosikymmeniksi.

Read Full Post »

Niin sanotun sosiaalisen median kehitys on johtanut siihen, että tulee kirjoiteltua niin runsaasti Google plussan ja vastaavien puolella, että blogien kirjoittaminen tahtoo jäädä vähemmälle. Blogeilla on kuitenkin oma paikkansa internetin ja sosiaalisen median maailmassa, edelleenkin.

Oman OOo -blogini kohdalla on ehkä ollut kyse myös lievästä identiteettiongelmasta, sen jälkeen kun blogin otsikko ja sisältö eivät ole enää vastanneet toisiaan. OpenOffice.org on menneen talven lumia, ja muutenkin vapaiden ohjelmien kenttä on ollut ankarassa myllerryksessä.

Ehkä on aika palata siihen, josta aikoinaan lähdin liikkeelle. Ensimmäisen OOo -blogin ideahan oli yksinkertaisesti vain pitää kirjaa omista kokemuksistani OOo:n käytöstä. Niitä sitten kertyikin aika lailla. Nykyisin käytän LibreOfficea ja käyttö tuntuu sen verran rutinoituneelta, että siitä ei ole paljoa raportoitavaa. Ohjelma ei ole täydellinen, mutta sen verran vakaa että sillä pärjää oikein mukavasti. Sen sijaan kaikkea muuta kerrottavaa olisi vapaiden ohjelmien käytöstä. Niinpä taidan hieman laajentaa blogin tematiikkaa – ei vain LibO:sta, vaan hieman yleisemmin kokemuksistani vapaiden ohjelmien maailmassa. Tähän suuntaanhan kirjoitteluni toki oli koko ajan menossa, mutta teenpä tämän ratkaisun nyt näin julkisesti ja ohjelmallisesti. Blogin nimeä en kuitenkaan lähde vaihtamaan. Edustakoon nimi jotain sellaista, joka on todella harvinaista tietokoneohjelmien maailmassa – nimittäin jatkuvuutta.

Omissa käyttökokemuksissani keskeisellä sijalla on ollut Ubuntun kehitys. Vanhana Gnome kakkosen ihailijana olen ollut kaikkea muuta kuin tyytyväinen siihen linjaukseen, johon Ubuntussa mentiin Unityn myötä. Käytin pitkään Ubuntun 10.10 versiota, jossa vielä asiat toimivat vanhalla Gnomella – ja hyvin toimivatkin. Kun tuon version tuki loppui oli pakko päivittää uusimpaan, eli 12.04 LTS versioon. LTS tarkoittaa siis pitkän aikavälin tukea (Long Term Support). Olen jotenkin alkanut väsyä ohjelmien jatkuvaan säätämiseen ja keskityn mieluummin asioiden sisällön miettimiseen kuin itsetarkoituksellisiin uusimpien ominaisuuksien kokeilemiseen. Siksi LTS versio tuntuu houkuttelevalta. Luvattu viiden vuoden tuki antaa aivan taivaallisen rauhan keskittyä sisältöihin, kun käyttöliittymän perusasiat pysyvät samoina vuodesta toiseen.

Niinpä siis päivitin Ubuntuni (pienimmällä kannettavallani) eilen uusimpaan versioon. Päivitys heti julkistamispäivänä ei ole koskaan suositeltavaa, sillä jotain keskeneräistä ohjelmien uusissa versioissa on aina niiden ensijulkistuksen hetkellä. Mutta päätin nyt tehdä tästä tällaisen kokeiluprojektin. Asennus uuteen sujui helposti, niin kuin aina, joskin verkon yli tehtynä vei aikaa sellaiset viisi tuntia.

Hieman tuntuu ohjelmien latautuminen hidastuneen, mutta uskon että tämä ongelma korjaantuu muutaman viikon sisällä tulevien päivitysten jälkeen.

Ongelmana on uuteen työpöytään tottuminen. Mennyttä on työpöytäkuutio, ja menneitä ovat hienot pikanäppäimet joilla hallittiin ikkunoita aivan suvereenisti. Nyt on sitten tuo melko surkean tuntuinen Unity ja sen rinnalla Gnome 3. Molemmissa on puolensa, mutta valitettavasti niitä parhaita ominaisuuksia ei saa itse yhdisteltyä, vaan on valittava jompikumpi. Gnomen yleisilme miellyttää enemmän, ja jos siinä toimisi global menu niin asiassa ei olisi mitään pohtimista. Pienellä näytöllä on aina pula tilasta, ja siksi saattaa olla että Unityäkin tulee käytettyä.

Työpöydän vaihtumisen lisäksi päänvaivaa tuottaa joidenkin uusien ohjelmien opiskelu. Erityisesti olen tässä miettinyt työkalua valokuvien järjestelyyn sen jälkeen, kun Google ilmoitti lopettavansa Picasan Linux -tuen. Ubuntun mukana tulevaan oletusohjelmaan (Shotwell) en ole missään tapauksessa tyytyväinen, mutta aloittelen sen käyttöä – uskoisi sen viiden vuoden aikana saavan siedettävän käytettävyyden tason. Onhan kuvien käsittely ja lähettely tulossa yhä keskeisemmäksi osaksi internetissä puuhailua.

Kaiken uuden opettelun mukanaan tuoman vaivannäön ohella oli mukava havaita, että Ubuntu One on edistynyt sen verran, että valokuvat puhelimeni ja kannettavan välillä synkronoituvat automaattisesti. Olen säätänyt Androidini niin, että aina kun olen langattoman verkon alueella kuvat latautuvat automaattisesti verkkoon – ja kannettavani näköjään päivittää ne automaattisesti myös kovalevyn kansiolle. Onpahan varmuuskopioita sitten useammassa paikassa.

Tämä tällä kertaa. Palailen LibreOffice – Apache OpenOffice kuvioihin joskus lähiaikoina.

Iloista Vappua kaikille!

Read Full Post »

LibreOfficen päivitys versioon 3.4.4 julkaistiin tuossa marraskuun alkupäivinä. Tämä antoi lopullisen virikkeen myös Ubuntun päivittämiseen uusimpaan versioonsa 11.10:een. Tuolla aikaisemmin jo kerroin kuinka pettynyt olin keväällä julkaistuun ensimmäiseen Unity työpöytää käyttävään jakeluun, jonka vuoksi sitten siirryinkin takaisin Ubuntun 10.10 -version käyttäjäksi. Olen edelleenkin sitä mieltä, että se on paras tähän mennessä julkaistuista Ubuntuista. Mutta yksi ratkaiseva puute siinä oli. Toimisto-ohjelmana oli vain OpenOffice.org 3.2. LibreOfficen olisi kyllä saanut asennettua, mutta ilman suomen kielen oikolukua. Niinpä roikuin aikani tuossa viritelmässä, mutta sillä seurauksella että LibreOfficen kehityksen seuraaminen jäi vähemmälle. Ja samaan aikaan Windowsin puolella on varmaankin suurin osa käyttäjistä päivittänyt versioon 3.4.4.

Niinpä tuli ajankohtaiseksi päivittää käyttöjärjestelmä, että pääsen seuraamaan ja kommentoimaan taas tauon jälkeen LibO:n kehittymistä.

Ensin kuitenkin pieni kehu Unity -työpöydälle. Ihan vakaa tämä ei vieläkään ole, mutta huima harppaus on puolessa vuodessa otettu eteenpäin. Tämä lupaa hyvää seuraavalle isommalle päivitykselle ensi huhtikuussa. Silloin on jaossa uuden  työpöydän vakaa versio, jolle on luvassa peräti viiden vuoden tuki. Aion päivittää siihen ja unohtaa sen jälkeen viideksi vuodeksi käyttöjärjestelmän säätämisen. Puuhaa riittää näissä varsinaisissa sovellutuksissakin. Mutta se kehu työpöydästä. Unity on nyt saatu viritettyä niin, että pienellä kannattavalla siitä on todella hyötyä. Kun alapalkki on poissa työpöydältä ja kun vasemman sivun ohjelmistopalkki siirtyy automaattisesti pois tieltä, kun työskennellään sovellutuksilla, niin näytön hyödyntäminen on tehostunut todella paljon.

Unity on pyritty toteuttamaan niin, että kulloinkin käytössä olevalla ohjelmalla on tietokoneen koko näyttö käytössään. Vasemman sivun ohjelmavalikko väistyy näkyvistä ja auki oleva ohjelma integroituu käyttöjärjestelmään ns. global menu -virityksenä, joka on tuttu kaikille Macin käyttäjille. LibreOfficekin on saatu jo melko hyvin upotettua tähän kokonaisuuteen. ihan täydellinen tuo global menu -integraatio ei vielä ole, mutta siitä huolimatta ohjelma istuu nyt huomattavasti aikaisempaa paremmin pienelle näytölle.

Tämä LibO:n uusin päivitys ei sisällä juurikaan uusia ominaisuuksia, vaan keskittyy havaittujen virheiden / ongelmien korjaamiseen.

Vaikkei ohjelma siis kummemmin olekaan kehittynyt, niin taustalla on tapahtunut todella paljon. OpenOffice.org on tällä hetkellä Apache -säätiön hallinnoima ja se on ns. inkubaattori-projekti Apachen puitteissa. Kukaan ei oikein tunnu tietävän millä vauhdilla ja millaisilla resursseilla OOo jatkaa tästä eteenpäin. LibO sen sijaan ottaa varmoja askeleita eteenpäin, vaikkei senkään kehitys nyt ihan päätä huimaavaa ole. Uusia virityksiä on kuitenkin luvassa. Lokakuussa Pariisissa kokoontuneessa ensimmäisessä LibO -kehittäjäkonferenssissa visioitiin esimerkiksi Android- ja pilviversioiden toteutuksia. Aivan heti näitä ei saada, mutta työn alla ne kuitenkin ovat – jotain on odotettavissa ensi vuoden puolella.

Pienempinä kehitysaskelina voisi vielä mainita LibO:n sivujen kehittymisen. Nyt sekä lisäosille että tyylitiedostoille on omat sivunsa, joille tarjontaakin on vähitellen alkanut kertyä. Unohtaa ei tietenkään sovi suomalaisia sivuja, jotka päivittyvät hienosti, eikä LibO:n suomi-tiimin panosta muutenkaan. Uusin päivitys on hienosti suomennettu – ohjeita myöten.

Seuraava isompi päivitys LibO:lle on luvassa kevään alkupuolella. Silloin tapahtuu ilmeisesti jotain ohjelman ominaisuuksien ja käyttöliittymän puolella. Palataan niihin aikanaan. Siihen  mennessä seuraillaan pienempiä uutisia.

Read Full Post »

Ubuntu 11.04

Aloitetaanpa kevään it-tapahtumien purkaminen Ubuntun päivityksestä versioon 11.04 (Natty Narwhal).

Ubuntu on ollut peruskäyttöjärjestelmäni jo ties kuinka kauan. (Koneilla tublabuutit, joten tarvittaessa saadaan käyttöön myös Windowskin eri versioita – XP, Vista ja W7). Käytössä on eri koneilla Ubuntun eri versioita, pitkän tuen 10.4 ja sitten uudempia. Tähänastisista versioista ehdoton suosikkini on 10.10. Kun olin ajan mittaan jo tottunut siihen, että Ubuntun voi turvallisesti päivittää uusimpaan versioon, niin päivitin sitten pikkukannettavani Natty Narwhaliin. Ja koin elämäni ensimmäisen pettymyksen Ubuntun suhteen. Kun 10.10 oli todella nopea ja ihanan helppo, niin päivitetty kone toimii tosi hitaasti eikä pysty pyörittämään työpöydän graafisia hienouksia. Työpöytäkuutio ja erilaiset ikkunoiden hallintakomennot (super+A /super+E), jotka ovat olleet suosikkejani, menivät sen sileän tien. Uusi Unity työpöytä ei ole sekään mieleeni.

Valitettavaa asiassa on se, etten tiedä kuinka 10.10:n saisi asennettua takaisin. Niinpä kitkuttelen Gnomella, vailla graafisia tehosteita.

Ubuntun uusi versio on varmaan ihan OK, jos laitteen ominaisuudet vastaavat järjestelmän vaatimuksia ja jos on kiinnostunut vaihtamaan Gnomen tilalle uuden työpöydän. Itselläni ei kumpikaan ehto toteudu. En voi siis oman kokemukseni perusteella suositella päivittämään. Ja jos aikoo päivittää, niin kannattaa joka tapauksessa testata CD:llä ennen päivitystä riittävätkö koneen tehot tämän valaan vaatimuksille.

Read Full Post »

Blogi on ollut hiljainen jonkin aikaa, vaikka maailmalla sattuu ja tapahtuu:

– Nokia on ajautumassa kriisiin, joka saattaa ennakoida jopa konkurssia,

– Ubuntu on päivittynyt versioon 11.04,

– LibreOffice on päivittynyt versioon 3.4,

– Oracle on luovuttanut OpenOffic.orgin Apache säätiölle.

LibO:n päivittymistä lukuun ottamatta kaikki aikamoisia juttuja. Palailen näihin lähipäivinä, kun duunien kevätrumba alkaa ensi viikolta helpottamaan …  (Kiitos patistelusta Paulille) …

Read Full Post »

LibreOfficen versio 3.3.2 julkaistiin joku aika sitten, mutta Linux käyttäjät ovat saaneet vielä odotella LibO:a omiin jakelupaketteihinsa. En taida olla ainoa, joka on tässä hieman kärsimätön. Niinpä asensin LibO:n Ubuntuun, kahdelle erilaiselle koneelle, ja hyvin ohjelma tuntuu toimivan.

LibO:n asennusohjeet voi hakea OMG Ubuntun sivuilta. Ainakin minun kahdessa asennuskokeilussani tuo ohjeistus siis toimi moitteettomasti. Ainoa ongelma tällä hetkellä on, että Voikon versiota ei ole vielä saatavilla. Mutta tämä ongelma korjaantuu melko pian, kun Ubuntun seuraava versio (11.04) julkaistaan. Voikko päivittyy samassa yhteydessä, joten pienellä odottelulla tämäkin ongelma ratkeaa.

Read Full Post »

Ubuntu 10.10 julkaistu

Ubuntun uusin versio 10.10 (Maverick Meerkat) julkaistiin aikataulussaan joitakin päiviä sitten ja nyt viikonloppuna oli aikaa asentaa se kannettavalle. Joudun tässä syömään sanani, sillä puoli vuotta sitten päätin, että käytän 10.04:ää eli pitkän tuen versiota koko sen kehityskauden ajan.  Mutta niin vain kävi, että ostamalleni uudelle monitoimilaitteelle ei löytynyt ohjaimia, ja kun tuki oli luvassa tässä uudessa versiossa, niin ei muuta kuin päivittämään.

Asennus kävi tuttuun tapaan jouhevasti eikä ongelmia esiintynyt. Muutoksia on tavallisen loppukäyttäjän aika vaikea havaita – niin samanlaiselta käyttöliittymä tuntuu asennuksen jälkeen. Mutta jo lyhyen työskentelyn jälkeen huomaa ainakin yhden olennaisen muutoksen. Olisiko fonttien uudistus syynä sille, että jotenkin tämä versio miellyttää silmää enemmän kuin edelliset.

Kun kokeilemaan lähdettiin niin oli tietenkin pakko jatkaa sillä linjalla. Asensin perus-GNOMEn rinnalle Unityn eli Ubuntun Netbook version käyttöliittymän. Kun testailin sitä joskus aikaisemmin, niin silloin Unity rikkoi Gnomen työpöydän eikä asennuksia siis kannattanut pitää koneella rinnakkain. Nyt Unity ja Gnome ovat moitteetta rinnakkain ja koneen käynnistyksen yhteydessä voin valita kumpaa käyttöliittymää haluan käyttää.

Unityn filosofiana on kokonaan uudistettu työpöytä, joka sopii paremmin pienille näytöille ja jonka pitäisi olla myös mahdollisimman helppokäyttöinen. Tilaa tosiaan jääkin sovelluksille aikaisempaa paremmin, mutta tuosta helppokäyttöisyydestä voi olla monta mieltä. Itse pysyttelen mieluummin perinteisessä Gnomessa, mutta vilkuilen asioita silloin tällöin Unitynkin puolelta – jos vaikka saisin tuntumaa siihenkin.

Read Full Post »

Tässä on nyt jokin aika eletty miniläppärielämää. Ihmisten tottumukset ja mieltymykset ovat varsin erilaisia, joku tykkää pienestä laitteesta, joku toinen ei. Itse olen iki-ihastunut kannettavan näppärään kokoon ja Ubuntun lähes rajattomilta tuntuviin resursseihin. Kone pyörii vauhdilla vaikka kuuntelen musiikkia, kirjoitan ja pidän valokuvia toisella työpöydällä.

On kuitenkin yksi resurssi, joka on ja pysyy rajallisena – nimittäin näytön koko. Kymmenen tuumaa ei loppujen lopuksi ole kovin paljon. Siksi on otettava käyttöön kaikki keinot näytön maksimoimiseksi. Tämä tarkoittaa useimmiten turhien asioiden poistamista näytöltä, jolloin keskittyminen olennaiseen eli OOo:lla työskentelyyn tulee helpommaksi.

Seuraavat kokemukset koskevat Ubuntulla työskentelyä, mutta vastaavankaltaiset säädöt voi vaivatta tehdä myös Windows XP:n puolella. Windows seiskaa en ole miniläppärillä nähnyt, joten siitä en osaa sanoa mitään.

Ensimmäinen asia on tietenkin työkalurivien piilottaminen. Automaattinen piilotustoiminto toimii jokseenkin samalla tavalla Ubuntussa ja XP:ssä, ja kun se on käytössä, on koko näyttö OOo:n hallinnassa – ilman käyttöjärjestelmän häiritseviä valikkoja.

Seuraava askel on sitten itse OOo:n virittäminen pienelle näytölle. Kokemukseni mukaan tämä onnistuu oikein hyvin tekstinkäsittelyssä ja taulukkolaskennassa. Eniten pulaa tilasta tulee Impressillä työskennellessä eli esitysdioja tehdessä.

Itse käytän runsaasti huomautuksia, sekä omissa teksteissäni että varsinkin muiden tekstejä kommentoidessa. Huomautukset puolestaan näkyvät marginaalissa, jolloin varsinainen tekstiosa kapenee huomattavasti näytöllä. Tällöin apuun tulee Notes Anchor -lisäosa, joka näyttää huomautusten sijainnin silloinkin, kun marginaalialue on suljettuna.

Työkalurivit ovat varsinaisia tilansyöjiä. Ne kannattaa opetella sijoittamaan näytön reunoille, jolloin tilaa työskentelylle jää pystysuunnassa paremmin. Myös automaattisesti esiinpompahtavat valikot (esim. taulukko tekstinkäsittelyssä) kannattaa sijoittaa sivulle ja lukita pysyvästi sinne.

Ja viimeisenä vinkkinä tuo mainio toimintonäppäin F11, joka muuntaa ohjelman kokoruututilaan. Tämä toimii niin Firefoxissa kuin OOo:ssakin. Kaikki valikot häviävät näkyvistä, ja työskentely tapahtuu näppäimistöltä ja hiirellä.

Muuan kollegani päivitteli valikkojen puuttumista, kun esittelin kokoruututilassa työskentelyä, mutta itse totuin tähän varsin nopeasti. Työskentely näppäimistöltä (hiiren avustamana) on nopeaa ja ergonomista. Ja valikkojen puuttuminen auttaa itse asiassa valtavasti itse tekstiin keskittymistä. Ei olla ”käyttämässä tietokoneohjelmaa”, vaan yksinkertaisesti kirjoitetaan tekstiä – tuotetaan sisältöä. Ja näillä virityksillä se käy miniläppärillä siinä missä isommallakin koneella.

Read Full Post »

Kyllästyin lopullisesti työnantajan laitteisiin (ja varsinkin niiden muokkaamismahdollisuuksien vähäisyyteen) ja kävin ostamassa mini-läppärin, huokeahintaisen. Ilmeisesti miniläppäreiden perusluokkaa: 160 gigainen kovalevy (tosiasiassa 137), giga työmuistia, Atomin 1,6 gigaherzin prossu, kolme USB-luukkua, WLAN, nettikamera. Siinä tärkeimmät.

Laitteessa oli valmiina WinXP ja kesti miltei ikuisuuden kun sen sai ensi kertaa käyntiin. Mutta hitauteen ei ole pakko tyytyä. Tein USB-tikulle asennusmedian ja heitin Ubuntun sisään, Windows jäi mutta pienemmälle osiolle. Sille on tuskin kovinkaan paljon käyttöä tai tarvetta, mutta jääköön nyt kun saatiin kylkiäisenä. Sen verran on edessä vielä Grubin virittelyä, että kone avaa suoraan Ubuntun esittämättä turhia valintavaihtoehtoja, kun Ubuntuun kuitenkin mennään.

Kotona on nyt sitten kaksi Ubuntu -kannettavaa. Toinen on reilun neljä vuotta vanha Fujitsu, jossa 80 gigan kovalevy (tosiasiassa 72), AMD prossu, työmuistia 512 megaa ja langaton verkko toimii. Koneella on pelkkä Ubuntu, sillä WinXP alkoi hyytyä niin perusteellisesti, että kukaan ei enää kestänyt sen kymmenminuuttisia latausaikoja. Ubuntu 10.04 toimii siinä kuin se kuuluisa junan vessa.

Neljässä vuodessa on kovalevyn koko kaksinkertaistunut, samoin työmuisti, samalla uuden läppärin paino on alle puolet edellisestä ja hinta noin viidesosa. Ja kyllä tuota miniläppäriä on mukavampi kuljettaa reissussa, joita on ihan riittämiin ja vähän enemmänkin.

Työpaikan koneella on sitten tuplabuutti ja WinXP+Ubuntu yhdistelmä sielläkin. Töissä tulee myös Windowsia käytettyä jonkun verran.

Näillä mennään, toivottavasti nyt ilman uusia kommelluksia.

Read Full Post »

Older Posts »